Marianne Tensing: Kokemuksia ”Energy, co-creation and wellbeing in organizations” -konferenssista

Osallistuin toukokuussa (19.-22.5.2011) FINOD:n stipendillä ”Energy, co-creation and wellbeing in organizations” -konferenssiin, joka järjestettiin Italian kauniissa luonnonympäristössä Casa – Laboratoriossa, Cencin kylässä.
Olen luvannut kirjoittaa kokemuksistani FINOD:n kollegoille ja tässä ne nyt ovat.

Konferenssi oli antoisa. Harvoin koulutustilaisuuden jälkeen jää niin eloisaa kokemuksellista oloa kuin tämän jälkeen. Konferenssissa tehdyt löydöt ja nostattamat kysymykset pyörivät vieläkin mielessäni. Näitä neljää päivää voisi kuvata pienenä kokonaisuutena, joka onnistui ”ruokkimaan” osallistujien aisteja kokonaisvaltaisesti.

Virolaisen taiteilijan Navitrollan kolme kuvaa välittävät hyvin niitä erilaisia oloja, joita konferenssilla koin.

Cenci Finod 16.10.2011.doc - LibreOffice Writer

Sirpaleita sieltä täältä

Konferenssipaikan työskentely- ja yöpymistilat olivat melko vaatimattomat, mutta toimivat. Yövyimme viiden hengen huoneissa ja tupaporukassa syntyi mukava fiilis, muistutti paljon lapsuuden partioleirin olosuhteita ja kokemuksia.
Osallistujien ryhmä oli kokoonpanoltaan rikas. Ryhmäläiset (15) tulivat eri maista ja kulttuureista, olivat eri ikäisiä, joukossa oli kokeneita konsultteja ja noviiseja, miehiä vähemmän, naisia enemmän. Konferenssin johdon muodostivat johtaja, kolme konsulttia ja tulkki. Konferenssin kielinä olivat italia ja englanti. Kaikkien puheenvuorot käännettiin molemmille kielille.

Työskentelymuodoista

Sisällöltään konferenssi muistutti hieman Suomessa pidettävää Tavistock–seminaaria. Konferenssin kokonaisuuteen sisältyivät seuraavat sessiot:

Aamukävely luonnossa. Jokainen päivä alkoi klo 7.30 aamukävelyllä luonnossa. Tarkoituksena oli etsiä luonnossa sellainen paikka, jossa voisi tutkia ”omaa polkua”. Se oli ihana tapa herätä, kuunnella luonnon ääniä, haistaa niittyä, heinää, kukkia, tuulta, nähdä ympärillä pehmeitä unisia (tai uneliaan vakavia) ihmisiä, kokea iholla lämmintä auringonpaistetta (se todella tuntui), kastella varpaat kasteessa sekä syventyä kuuntelemaan – mitä minussa tapahtuu?

Night song. Päivän lopetti Night song –harjoitus. Se oli minulle uusi tapa tutkia itseäni, oman äänen syvintä sävyä ja äänen kautta liittyä toisiin ryhmäläisiin. Meidän tuli päästää ulos ”omaa” ääntä ja tutkia samalla sekä sen vaikutusta itseen että seurata ulkopuolella tapahtuvaa (johtajan ääntä, ryhmän ääniä) ja sen vaikutusta itseen. Piti ylittää monia häpeän kynnyksiä, että suusta pääsevä mumina alkoi kuulua. Ryhmän kanssa yhdessä tekeminen oli avuksi. Jatkuvien yritysten myötä löytyi jonkinlainen ns. oma (?) hiljainen ääni, joka löysi jonkinlaisen paikan ryhmän äänessä. Harjoitus tuntui oudolta, mutta herätti väsymyksen.

Movement path. Liikuimme tilassa kukin omalla tavallamme niin, että ikään kuin joku kehonosa (esim. käsi) alkaa viedä kehoa johonkin suuntaan ja keho seuraa perässä. Kuin ”osa” liikuttaisi ”kokonaisuutta”. Tämäkin harjoitus vaati paljon mielikuvitusta; se oli minulle uusi, mutta yllätyksekseni se teki minuun vaikutuksen ja pidin siitä. Huomasin itsessäni rajoja ja tunsin myös uteliaisuutta rajojen ylittämisen suhteen. Huomasin myös sen, miten paljon pelkoa liittyy rajojen ylittämiseen. Mitä enemmän pelotti, sitä enemmän kiinnosti. Miksi liikuin juuri niin kuin liikuin.

Arte eli koti-ryhmä. Kolmen hengen pienryhmä, joka pysyi koko konferenssin ajan samana, joka tuli tutuksi ja jossa reflektoitiin kaikkia konferenssin tapahtumia.

Organisaatiotapahtumat ja plenaryt. Organisaatiotapahtuma oli jokaisena päivänä erilainen, siinä oli yhdessä tekemistä, kehollisuuteen liittyvää liikkumista ja meditaatiota. Pidin kaikista tapahtumista. Oudointa minulle olivat kehollisuuteen ja meditaatioon liittyvät harjoitukset. Pidin silti niistä, vaikka ne olivatkin vieraita ja aiheuttivat kummallisia tunteita.
Plenary oli asioiden käsittelyä, jakamista, tutkimista sekä reflektointia yhdessä koko ryhmän kanssa. Opin johtajan ja konsulttien interventioista, puheenvuoroista ja hiljaisuudesta.

Konferenssi mahdollisti nähdä/kuulla organisaatioissa usein esiin tulevien ilmiöiden syntyhetkiä ja niiden käsittelyä (johtajan työtä). Siinä näki myös, miten syviä tunteita ilmiöt voivat herättää ja miten kompleksista ja pitkäkestoista on niitä tutkia, selvittää, päästä käsiksi siihen, mitä oikeasti tapahtui.

Konferenssin mielenkiintoisena detaileina jäi lisäksi mieleen ”oma lasi” –ilmiö. Järjestäjät pyysivät, että jokainen meistä pitäisi huolta omasta juomalasistaan, koska lasien jatkuva pesu oli ilmeisesti hankalaa ja vei liikaa kokkien aikaa. Keittiöstä puuttui astianpesukone ja muutenkin konferenssin yhtenä tietoisena näkökulmana oli ekologia. Huolenpito lasista tuotti alussa hankaluutta ja oli todella epämukava. Lasi unohtui aina toiseen paikka, missä itse olin. Kun olin ruokatauolla, lasi oli konferenssin-salin eteisessä ja päinvastoin. Se oli aina muualla ja aina hukassa, ja aina siellä, missä itse en ollut. Se ei tullut mieleen ennen kun oli jano (hellesäässä jano oli jatkuva). En pitänyt siitä, en sitten yhtään. Nyt jälkeenpäin ”oma lasi”-ilmiö näyttäytyy toisessa valossa. Se symboloi mielessäni kaikkia niitä perusasioita, jotka ovat arkielämässäni muuttuneet itsestäänselvyyksiksi. Joista ei tarvitse pitää huolta, ne vaan ovat koko ajan käden ulottuvilla. Voi olla, että joistakin itsestään selvistä asioista pitäisi taas alkaa tietoisesti huolehtia. Konferenssin ”back to basics” -asetelma muistutti tehokkaasti siitä, mikä on olennaista ja mikä toissijaista. Se toimi minun kohdallani.

Konferenssi järjestettiin tällä konseptilla ensimmäistä kertaa. Mielestäni tämä konsepti toimii, siinä oli jotakin raikasta ja uutta ja samalla jotain tuttua. Kaikki hyvä yhdessä paketissa: ruoka (Ajurveda filosofia), luonto, tilaa itselle, tilaa yhdessä tekemiselle, tilaa tutkimiselle, tilaa uudelle, tilaa energisoitumiselle.

Tämäntyyppinen lähestyminen ihmisen uudistumiseen toimi minun kohdallani, se on samanaikaisesti tarpeeksi tehokas ja tarpeeksi hellänvarainen. Siinä täyttyi järjestäjien konferenssilupaus: oli energisoitumista, yhdessä luomista ja hyvinvointia. Minuun se vaikutti. Ohessa muutamaa kuvaa Cencin luonnosta.