Organisaatiodynamiikka FINOD ry:n Paradoksi-illassa 31.1.23 puhuttiin Jussi Onnismaan ja Johanna Karatmaan johdattelemina työelämän mahdottomuuksista, kummallisuuksista, paradokseista ja siitä, miten niitä olisi hyvä lähestyä.

Paradoksi on loogiselta tuntuva ajatus tai väite, joka kuitenkin johtaa mahdottomaan tulokseen. Paradoksilla tarkoitetaan myös opinvastaisuutta ja antiikin aikana paradokseja käytettiin esim. itsestäänselvyyksien purkamiseen. Paradokseihin liittyy myös kaksoissidoksia eli viestejä, joilla on kaksinainen merkitys.

Paradokseja voi liittyä esim. perustehtävään ja ammatillisuuteen, luottamukseen ja vastavuoroisuuteen sekä arvokkuuteen ja identiteettiin. Yksilön reaktio mahdottomuuksiin voi olla vaikeneminen ja keskittyminen vain omaan välittömään työhön.

Illan aikana puhuimme työn jännitteistä ja niihin liittyvistä sanapareista (iso-pieni, tärkeä-turha, tavoitteet-resurssit), uskomusten ja myyttien tunnistamisesta (esim. työn vaatimustaso ja riittävä työpanos), sekä-että -maailmaan kutsumisesta, työnohjauksen etiikasta mahdottomien tilanteiden käsittelyssä (mihin saakka yhteinen tutkailu riittää, kun rakenteissa olisi paljon kehittämistä).

Paradokseja pyritään joskus ratkaisemaan niin, että ”hallinto sakkauttaa arkea ja vie sivuun tärkeästä ja arvokkaasta.” Tällöin ydintyö hämärtyy ja jää jotenkin tämän tauhkan alle. Oikeita kysymyksiä ei osata kysyä ja tällöin vastaukset ja ratkaisutkin ovat aina jotenkin vääriä.

Paradokseja tulisi pikemmin ymmärtää kuin pyrkiä ratkaisemaan. Tämä vaatii havaintojen tekemistä, yhteistä ajattelua, ihmettelyä ja uskomusten tarkastelua sekä moninäkökulmaisuuden ja maailman eri sävyjen hyväksymistä. Tarvitaan myös turvallista etäisyyttä, jotta keskustelu ja paradoksien tarkastelu on mahdollista.

On myös hyvä kysyä, kenen tarpeisiin tekemäni työ vastaa, miksi toimimme näin ja kenen/minkä palveluksessa joku tietty tolkuttomuus on.

 

Kirjoittaja: Jyri Juusti