Kun kuuntelin lapsena, 1960-luvulla, aikuisten keskusteluja, totesi mummoni usein toisten puheita kuunnellessaan: ”Ajatella”!

Ajattelu on tärkeää, mutta tänä päivänä sille on varattu ihan liian vähän aikaa organisaatioissa ja työelämässä. Ajatuksille täytyy olla tilaa! Tarvitaan ajattelun-, pysähtymisen- ja dialoginpaikkoja. Ilman säännöllistä pysähtymistä ja riittävää ajattelua, organisaatioiden arki tuntuu ”sakkautuvan”. Emme enää tunnista riittävästi vääristymiä perustehtävässä, sillä jatkuvaa kiirettäkin pidetään jo uutena normaalina.

Ajatuksemme tulevat näkyviksi mm. tekoina ja sanoina. Joskus joudumme toteamaan, kuten Simo Salminen toteaa Jukka Virtasen sanoittamassa laulussa Alle Lujaa, bussilla kaahauksen päätteeksi : ” Taitas olla parempi, vähän ajatella, enste ”. Suomen kieli on ilmaisultaan rikas ja saman asian voi ilmaista hyvin monella eri tavalla, toisin sanoen. Kun vain on aikaa ajatella, muotoilla ajatuksia.

Voimme myös ajatella toisin. Toisinajattelu tuottaa uusia, hieman erilaisia, näkökulmia suhteessa ympäröivään todellisuuteen. Joissain yhteiskunnissa toisinajattelua pidetään niin suurena uhkana, että toisinajattelijoita vangitaan, kidutetaan ja jopa surmataan. Näissä yhteiskunnissa toisinajattelijat usein puolustavat ihmisyyttä, inhimillisyyttä ja oikeudenmukaisuutta.

  • Millaisia ilmiöitä havaitsemme organisaatioissa ja työelämässä vuonna 2023?
  • Onko jotain sellaista, mitä meidän pitää puolustaa ja jonka puolesta meidän on puhuttava?

 

Millaista toisinajattelua tämän päivän organisaatioissa ja työelämässä tarvitaan, ettemme joudu toteamaan jälkikäteen: ”Taitas olla parempi, vähän ajatella, enste”?

 

Petteri Mikkola, Finod ry:n varapuheenjohtaja ja rahastonhoitaja