Kuukauden kolumni nostaa esiin huomioita organisaatioidynamiikasta ja -ilmiöistä. Kolumneissa tarkastellaan eri aihepiirejä ja katsotaan pintaa syvemmälle, ilmiöiden taustalla vaikuttaviin pohjavirtoihin.
JAETTU JOHTAJUUS JA ORGANISAATIOAJATTELU
Jussi Onnismaa
Usein sanotaan johtajuuden olevan hukassa, mutta jos johtajuus on hukassa, missä se silloin on? Hukassa olo voi olla mielenkiintoinen sijainti, jota kannattaa tutkia lähemmin.
Osviitan numerossa 2/2009 Harri Hyyppä kirjoitti johtajuudesta. Hän totesi, että johtajan ensisijainen ja luovuttamaton tehtävä on ajatella. Kokemus käynnistää ajattelun. Johtamisajattelu voi perustua vain organisaationäkemykselle, joten tarvitaan samanaikaista johtamis- ja organisaatioajattelua. Ajattelun vaikeus on ohjannut johtamisen painopistettä kaikenlaisiin menetelmiin ja tekniikoihin. Ajattelulle jää usein vähiten tilaa juuri silloin kun tarve reflektioon olisi suurin.
Kun johtajuutta jaetaan, se on usein ainakin väliaikaisesti hukassa. Organisaatioissa tarvitaan yhteisesti kannateltua johtajuus- ja organisaatioajattelua. Ajattelun virtaavuutta tukkivat helposti muun muassa oppikirjoissa ahkerasti siteeratut työryhmän perusolettamustilat eli riippuva, taistelu–pako-, parinmuodostus- ja yhteisyysryhmä. Ajattelun tukokset kutsuvat esiin yksilöjohtajuutta ja moninaisia sijaistoimintoja. Ryhmä luovuttaa ajattelukykynsä sankarijohtajalle. Työryhmän (oletetut) perusolettamustilat eivät kuitenkaan ole konsultin/työnohjaajan määrittelemiä ryhmän kuvauksia vaan hypoteesien välineitä joka hetki muuttuvissa ryhmätilanteissa.
Kun johtajuutta ja organisaatiota ajattelee yhteisö, kuka niitä silloin ajattelee? Ajattelu on totuttu näkemään yksilöllisenä ja korvien välisenä tapahtumana. Kuitenkin ajattelu on paitsi psyykkistä ja yksilöllistä, myös jaettua eli sosiaalista ja ruumiillista.
Félix Guattarin mukaan kapeaa länsimaista yksilönäkemystä olisi laajennettava ”tälle” puolen sosiaaliseen ja ”tuolle” puolen ruumiilliseen. W.R. Bion väittää, että ”ajatukset etsivät ajattelijaa”. Siten ajatukset liikkuvat niin tällä kuin tuolla puolen, niin sosiaalisessa kuin ruumiillisessa, ja tiettynä hetkenä joku tai jotkut ottavat ajatuksia kantaakseen ja siirtävät niitä eteenpäin.
Myös unohdus hukkaa yhteisen johtajuuden. Jos organisaatioiden oletukset ja tehdyt valinnat putoavat tietoisuudesta, ajattelu fossiloituu. Tällöin tuotetaan joka päivä itsestään selvyyttä ja kadotetaan yhä enemmän henkilökohtaista ja yhteisön muistia. Muistin hapertuessa ja tilan kaventuessa ensimmäinen häviäjä on yhdessä ajattelu. Sitä vastoin ajan ja tilan luominen lisää ammattilaisten mahdollisuuksia pysähtyä ja toimia hieman toisin kuin aiemmin, ryntäilyn tai jähmettymisen sijasta.
Perttu Salovaara kirjoittaa LinkedIn-päivityksessään 4.10., etteivät useimmat filosofiat esitä yhtä oikeaa totuutta, vaan ne velvoittavat etsimään uusia näkökulmia todellisuuteen. Jotta tulisimme lähemmäs sitä, mitä olemme. Ajattelu on inhimillistä toimintaa, myös organisaatioissa. Työpaikalle tullessa aivoja ei tarvitse jättää narikkaan pyöräilykypärän viereen.
Lue Perttu Salovaaran postaus Kun yksillä puhutaan työstä
Kommentoi aihetta...