löydämme itsemme pörisevästä maailmasta, keskeltä kanssaolioidemme demokratiaa

A. N. Whitehead

Teksti: Jussi Onnismaa

Kuva: Ouroboros, kuvannut tuntematon keskiaikainen kuvittaja. Wikimedia Commons.

Pidäkkeetön luonnon ja oman elämämme edellytysten tuhoaminen juontuu ahneesta ja kasvuhakuisesta talousjärjestelmästä. Hillittömässä kasvuhalussaan talous, Nancy Fraserin nimeämä kannibaalikapitalismi syö toimintaedellytykset, joita talous itsekin tarvitsee. Kannibaalikapitalismi syö ekologista perustaansa, mikä luo ihmisille ja muunlajisille eksistentiaalisen kriisin. Samanlaisen toimintalogiikan voi tunnistaa myös muinaisen Egyptin ja Kreikan Ouroboros-käärmeessä, joka syö omaa häntäänsä.

Kannibalisointiin kuuluu keinotekoinen jako talouden ja sen ulkopuolisten edellytysten, kuten luonnon, välille. Planeetan suojelu vaatii Fraserin mukaan vastahegemoniaa, ekopoliittista järkeä, joka avaisi mahdollisuuden yhteiskunnalliselle muutokselle.

Mahdollisten ratkaisujen logiikka ei ole sama kuin ongelmia aiheuttava logiikka. Yhteistä ongelmille ja mahdollisille ratkaisuille on kompleksisuus, ei-suoraviivaisuus. Ajattelun esteenä ovat muun muassa turhanaikaiset dikotomiat kuten juuri talous vs. luonto. Päättäjät tarjoilevat usein asioiden yksinkertaistettuja luokitteluita ja syy–seuraus-suhteita. Tutkimustietoa ei aina arvosteta. Keikahduspisteet kuuostavat pikku keinunnalta, jonka jälkeen palaudutaan taas normaaliin. Kenen tahansa on vaikeaa havainnoida ekologisten ja yhteiskunnallisten kysymysten kompleksisuutta ja arkisiin toimintoihin kytkeytymisiä.

Länsimainen ylikorostunut ja myös luontoon heijastettu yksilökäsitys ei tue tietoisuutta kytköksistä, verkostoista ja rihmastoista, joita oman- ja muunlajiset ylläpitävät. Häiriöt voivat verkostojen kautta levitä lajista toiseen ja aiheuttaa arvaamattomia vaikutuksia. Yksittäisen lajin katoaminen voi tuomita sukupuuttoon monia muita. Juha Kauppinen toteaa merkittävässä kirjassaan Kertomus maasta, että jos jokin laji on ollut kauan tietyn ekosysteemien osa, muiden lajien evoluutio noissa paikoissa on tapahtunut suhteessa tähän lajiin. On suojeltava paitsi yksittäisiä lajeja, myös lajien välisiä suhteita.

Ekosysteemejä tulee muistaa niiden itsensä vuoksi, mutta samalla ekoajattelu voi tukea organisaatioajattelua. Myös ihmisten pienet tai suuret sosiaaliset systeemit vaativat toimiakseen näkymättömiä rihmastoja. Organisaatiossa varastoituu ja tuotetaan monenlaista tietoa, joka kannattelee toimintaa ja tehtävää. Organisaatiota uudistettaessa ei tietoa tai rihmastoja monestikaan tunneta tai oteta huomioon. Organisaation ”avohakkuu” on näyttävää, mutta kauan kertyneen yhteisen tiedon kadotessa se ei aina ole tehokkain toimenpide. Samalla myös varta vasten palkattu muutosjohtaja lähtee nopeasti kuin hauki kaislikosta.

Suhteiden ja verkostojen tunnistaminen vaatii suhde- ja verkostotietoa. Sakari Hänninen kuvaa tiedon ja tietämisen tapoja, joille hän antaa nimen toinen tieto. Toinen tieto on mahdollisimman yksityiskohtaista, kokemuksellista, paikantunutta, ihmettelevää, paljastavaa ja pohdiskelevaa. Ehkä metsässä kävely auttaa toisen tiedon tunnistamista. Toisen tiedon yksi laji on ”heikko tieto”, jota tukee hiljentyminen ja kuuntelemisen taito. Hännisen sanoin heikko tieto on ”tietoinen tietämisen rajoista eikä sulje silmiään historian arvoituksellisuudelta, vaan pohtii vakavasti, kantaa huolta ja miettii uudelleen inhimillistä olemista”.

Jussi Onnismaa

FINOD ry kiinnittää tänä vuonna huomiota myös ekosysteemeihin ja kestävään kehitykseen. Seuraa ilmoituksia!

Lähteitä

Fraser, N. 2024. Kannibaalikapitalismi: Miten päästä eroon järjestelmästä, joka syö demokratian, hyvinvoinnin ja maapallon. Vastapaino.

Hänninen, S., Karjalainen, J. & Lahti, T. (toim.) 2005. Toinen tieto: Kirjoituksia huono-osaisuuden tunnistamisesta. Stakes.

Kauppinen, J. 2025. Kertomus maasta: Ratkaisuja ilmastonmuutokseen ja luontokatoon. Siltala.

Strona, G. 2023. Hidden Pathways to Extinction. Springer International Publishing.