Miten eroavat toisistaan bisnes- ja itsehoito-oppaiden tai toisaalta filosofien esittämät toivon näkökulmat? Immanuel Kantin mukaan oikeus toiveikkuuteen on vain sillä, joka on jo tekemässä jotain asioiden hyväksi. Kant toivoi irrottautumista itse aiheutetusta keskenkasvuisuuden tilasta. Toive aikuisuudesta tuntuu tänäänkin ajankohtaiselta infantilisoivan työkulttuurin ja politiikan keskellä. Ernst Blochin mukaan toivo on yhtä kuin kyky nähdä parempi tulevaisuus ja panna sitä käytäntöön jo nykyhetkessä. Uusi vaatii uuden kielen. Liike nykyisestä tulevaan on samalla liikettä yksilöllistymisestä yhteisöön ja meihin, ”egosta ekoon”. Organisaatioiden uudistushyöyssä toivoa tukee keskustelu siitä, keitä olemme, mitä teemme ja miten. Organisaatiotyössä ei niinkään luoda toivoa, vaan muistutetaan toivosta ja arvokkuudesta.
Keskustelua pohjustavat Leena Unkari-Virtanen ja Jussi Onnismaa.
Tilaisuus on maksuton yhdistyksen jäsenille, ilmoittautuminen oheisen linkin kautta: https://docs.google.com/forms/d/e/1FAIpQLSceux-irr12nIZ43VuLhPovkj27Jp8NjlYaUTaIi-VvScmXpA/viewform?usp=sf_link